Verkko-opetus, virtuaaliopiskelu, etäopetus, e-opetus ja mitä näitä termejä nyt onkaan. 2000-luvun alussa nämä termit tarkoittivat melko lailla samaa, mutta 2010-luvulla virtuaalioppimisella viitataan joko virtuaalitodellisuuteen (VR) tai lisättyyn todellisuuteen (AR). Tämä artikkeli kuvaa ensin yleisiä historian askeleita verkko-opetukseen kehitystaipaleella ja sitten nopea kurkistus Tredun vaiheisiin.
Mistään ihan uudesta asiasta ei ole kyse, vaikka terminologia onkin hieman hakenut muotojaan. Ihan samaa periaatetta on havaittavissa jo 1800-luvulla, jolloin henkilöt, jotka eivät päässeet yliopistolle opiskelemaan, etäopiskelivat kirjekurssien ja postissa lähetettävän materiaalin avulla.
Myöhemmin kirjekurssit ovat olleet pääasiallisesti yleissivistystä kohottavia kursseja ja tarkoitettu kenelle tahansa. Materiaali lähetettiin opiskelijalle tutustuvaksi, hänelle lähetetään koe ja hyväksytyn suorituksen jälkeen koulutuksen järjestävä lähettää siitä todistuksen. Kirjekurssin voi suorittaa omaan tahtiin ja ne olivat ennen etä- tai monimuoto-opetuksen yleistymistä suosittu tapa opiskella kotona silloin kun opiskelijalle sopii.
1900-luvun alussa ilmaantui ensimmäisen radioasema, jonka sisältö oli yksinomaan opetuksellista. Varsinaisen verkko-opetuksen ensimmäinen muoto sai alkunsa vähän myöhemmin eli 1960-luvulla, kun tekninen ratkaisu mahdollisti tuhansien amerikkalaisten yliopisto-opiskelijoiden samanaikaisen ja yksilöllisen opetuksen paikallisesti. Siinä esiintyi jo monia nykyisten oppimisympäristöjen ominaisuuksia, kuten sähköinen oppikirja, tiedonhakumahdollisuus, henkilökohtaiset muistiinpanot, suoritusten ja toimintojen tallentuminen.
30 vuotta sitten eli elokuussa vuonna 1991 Sir Tim Berners-Lee julkaisi maailman ensimmäiset verkkosivut tutkimuslaitos Cernin tiloissa. Sivut nähtävissä edelleenkin osoitteessa info.cern.ch. Kyseessä oli alku mullistukselle ja kovin monella tapaa elämäämme myöhemmin vaikuttaneelle toiminnolle nimeltään www eli World Wide Web.
Sillä on ollut vaikutuksensa myös opetuksen toteuttamiseen. Ensimmäiset etäyhteydellä toimivat oppimisympäristöt ilmaantuivat 1980-luvun alussa. Ne ottivat yhteyden puhelinlinjoja pitkin ja käyttivät näyttönä televisiota.
Samoihin aikoihin myös yrityksissä alkoivat yleistyä sähköiset oppimisympäristöjen hyödyntäminen CD-ROM -teknologian kehityttyä. CD-levyt olivat edullisempia kuin kouluttajat ja kursseja oli helppo levittää. Niihin perustuvilla kursseilla ei kuitenkaan saavutettu kovin hyviä oppimistuloksia, sillä esimerkiksi keskeyttämisaste niissä oli varsin korkea.
Kuva Pixabaystä.
Internetin kehityksen mukana Suomessakin alettiin hyödyntää internetiä koulutuksessa 1990-luvulla. Opetuksen sisältö oli jaettavissa ja opetus voitiin järjestää opetuspaikasta tai -ajasta riippumatta. Tämä mahdollisti koulutusportaalit, suoritusten seurannan, uutiskirjeet ja keskusteluryhmät. Internetin toiminnallisuuden parannus mahdollisti myös multimedian ja verkkokameran käytön opetuksen tukena. 2010-luvulla verkko-opetukseen tuli mukaan myös sosiaalinen elementti. Yhteisöt tarjosivat opiskelijalle tukea ja paikan, jossa vaihtaa ajatuksia oppimisprosessistaan.
2010-luvulla MOOC (Massive Open Online Course) -kurssien tarjonnan määrä kasvoi. Kaikille avoimilla yliopistotason kursseilla opiskelija itse voi määritellä mitä haluaa opiskella ja kuinka paljon käyttää siihen aikaa. MOOC-kursseja Suomassa on tarjolla esimerkiksi Helsingin ja Itä-Suomen yliopistossa, joissa opiskelumateriaali on ilmaista, mutta suoritusmerkinnän saaminen ja opintopisteiden kerryttäminen on avoimen yliopiston hinnaston mukaista.
Verkko-opetuksen kehitysvaiheet Tredussa
Tredun verkko-opetuksen kehittyminen on kulkenut sen oman historian vaiheiden mukana. Tredun perustettiin vuoden 2013 alussa, kun Tampereen ammattiopisto (TAO) ja Pirkanmaan koulutuskonserni (PAO) yhdistyivät. 2000-luvun alkuvuosina verkko-opetus lähtikin ripeästi liikkeelle ja tukea siihen oli saatavilla.
Kuvan näkee suurempana napsauttamalla sitä.
Vuonna 2003 tehtiin selvitys etäopetuskeskuksesta, jossa todetaan Tampereen eri oppilaitoksissa aloitetun vuonna 1996 tietoverkkojen hyödyntäminen laite- ja tietoliikenneinvestoinneilla sekä opettajien laajamittaisella kouluttamisella. Seuraavana kehitysvaiheena tietoverkkojen hyödyntämisessä oli tarjota kaikille opettajille sekä oppilaille mahdollisuus osallistua virtuaalikoulutoimintaan. Samanaikaisesti toteutettiin Virtuaalikoulun verkkopedagogi –hanketta.
Vuonna 2001 oli aloitettu myös ePaja-toiminta, jossa työskenteli verkkopedagogi, web-suunnittelija sekä kaksi projektiopettajaa. Keskuksen tarkoituksena on tarjota välineet ja tukipalvelut verkkokursseja työstäville opettajille. Tämä ePajan toiminta kuitenkin ajettiin alas vuonna 2014.
Silloisessa TAO:ssa oltiin aktiivisesti mukana käynnistyneessä tuossa Virtuaalikoulu-hankkeessa catering-alalta. Verkko-opinnot suunniteltiin niin, että osa opetuksesta on lähiopetusta ja verkkomateriaalia voidaan hyödyntää etäopetuksessa ja opiskelijan itsenäisessä oppimisessa sekä työssäoppimisessa. Täysin verkossa ensimmäisen kerran toteutettiin Diettikokkikoulutus, joka alkoi 2010 ja toteutettiin kaksi kertaa, kertovat mukana olleet Anne Haapalehto ja Pirkko Pölönen.
“Tämä koulutus kuitenkin lopetettiin 2013. Lopettamisen syynä oli se, että Tredussa verkko-opetusta ei nähty tapana kouluttaa aikuisia.” Anne ja Pirkko toteavat tapahtuneesta.
Vaikuttaakin siltä, että verkko-opetuksen kehittäminen ja tukitoimien lakkauttaminen jäi Tredun organisoitumisen haasteisiin ja sen jälkeiset organisaatiouudistukset veivät huomion aiheesta. Pandemian vuoksi etäopetukseen siirtyminen toimi äkkiherätyksenä yleisestikin ja onneksi kehitystyö digitaalisten oppimisympäristöjen oli jo aloitettu ennen sitä.
Opettajan, projektipäällikön ja verkkopedagogin kokemuksia etäopetuksen kehittämisestä
Kun lähestymme tätä päivää, on uusi aloitus jouduttu ottamaan osin uudelleen. Kehitysvaiheista kuulemme nykyisin eTredu-toiminnan verkkopedagogin työtehtävää hoitavan Ville Palkisen kuvaamana. Hänellä on myös useamman vuoden kokemus ammattiopiston yhteisten tutkinnonosien opettamisesta.
Vuodesta 2017 alkaen Palkinen on työskennellyt digitaalisten oppimisympäristöjen kehittämisen parissa. Tuolloin alkoi Smart Tampere Digiohjelma, jossa myös Tampereen toinen aste oli mukana. Digiohjelman peruja Tredussa ovat esimerkiksi tämä Osaava Tredu, Digitiimi, Digikehittäjät ja Teamsin korkeahko käyttöaste jo ennen kuin etäopetukseen siirryttiin koronan vuoksi.
“Elokuussa minulla tuli 10 vuotta täyteen ammatillisella toisella asteella, sillä aloitin opettajana Pirkossa vuonna 2011. Alusta lähtien Moodle oli minulla käytössä lähes kaikkien ryhmieni kanssa, mutta se oli lähinnä oppikirjan ja tehtäväkirjan korvike, eli pelkkiä verkkokursseja ei muistaakseni tuolloin juurikaan ollut edes tarjolla.”, Ville muistelee.
Moodlen lisäksi hän hyödynsi Microsoftin tuotteita.
“Täytyy myöntää, että aluksi Office 365 –paketti ei tehnyt kovin suurta vaikutusta, mutta nyt olen muuttanut mieleni. Kyseessä on erittäin monipuolinen työkalupaketti, josta löytyy apuvälineitä niin lähiopetuksen tueksi kuin etäopetukseenkin. Alusta asti tilanteeni oli siinä mielessä erinomainen, että pääsin hyödyntämään atk-luokkia melkein jokaisella oppitunnilla. Älypuhelimia ei kaikilla vielä 10 vuotta sitten ollut.”
Olosuhteet ovat myös vaikuttaneet verkko-opetuksen kehittymiseen. Pitkään jatkunut etäopetus on osin pakottanut ottamaan käyttöön välineitä ja keinoja, jotka ovat olleet olemassa, mutta niiden käyttöönotto on mahdollisesti jäänyt ottamatta haltuun.
“Tiimityöllä näitä asioita on kehitetty määrätietoisesti, mutta onneakin on ollut matkassa. Tukiorganisaatio kouluttajineen ja ohjeineen saatiin muodostettua juuri ennen oppilaitosten sulkemista. Ilman näitä etäopetukseen siirtyminen olisi ollut vieläkin haastavampaa”, Ville arvelee.
Tredussa onkin havaittu tämä kehittämisen mahdollisuus ja vuoden 2021 alussa aloitettu eTredu-toiminta kehittää paitsi verkko-opetukseen liittyvää välineistön opetuskäyttöä niin myös niiden verkkopedagogista hyödyntämistä. Lue lisää eTredu-toiminnasta.
