Olen saanut tänä syksynä toimia tulevan opettajan, Heini Siltasen, opetusharjoittelun ohjaajana sekä lähi- että video-opetustoteutuksissa. Mietimme Heinin kanssa Teamsin kautta tapahtuneiden opetuskokonaisuuksien onnistumisia ja oppeja. Ohessa ajatuksiamme.
Millaista on ollut tehdä terveystiedon opetusharjoittelua etänä?
Suoritan tänä lukuvuonna 2020–2021 Tampereen yliopiston kasvatustieteiden maisterin tutkintoon kuuluvaa aikuiskoulutuksen pedagogista harjoittelua. Olen lukenut tutkintoni aikana valinnaisina opintoina terveystieteitä 60 opintopistettä ja halusin päästä hyödyntämään tätä osaamista. Sen vuoksi hakeuduin opetusharjoitteluun Treduun, jossa pääsin opettamaan lukion terveystietoa kaksoistutkinto-opiskelijoille. Suurin osa opettamistani tunneista järjestettiin Microsoft Teamsin kautta etäopetuksena. Lähtökohdat opetusharjoittelulleni mahdollistivat uuden oppimisen. Etäopetus oli tullut tutuksi keväällä opiskelijan roolissa, kun yliopiston kaikki opetus siirtyi koronan vuoksi verkkoon. Etäopetuksen järjestämisestä en ollut kokeillut aikaisemmin.
Tapasin ohjaajani Maarit Marttilan kanssa kasvotusten kerran ennen opetusten aloittamista. Sain itselleni opettajan materiaaleja ja sovimme heti opetusten aikatauluista sekä sisällöistä. Havainnoin myös yhden Maaritin pitämän etäopetuskerran ennen harjoittelun alkua. Opetin itse terveystiedon kakkoskurssia siten, että kurssi alkoi ensimmäisellä opetuskerrallani. Pidin opetusta viiden viikon ajan samalle ryhmälle ja ehdimme käsitellä sinä aikana noin puolet kurssin asioista. Opettajan sähköiset materiaalit olivat erittäin hyödylliset uuden opettajan näkökulmasta. Oppikirjan kappaleista oli laadittu valmiiksi diaesitykset, vastaukset kirjan tehtäviin ja muitakin lisämateriaaleja. Hyödynsin opetuksessani myös terveystiedon vanhoja yo-kokeita, joiden kysymykset ja vastaukset löytyvät netistä. Laadin opetuskerroille aina tuntisuunnitelmat, jotka lähetin Maaritille ennen tunteja.
Aloitin opetuksen yleensä jollain kappaleen aiheeseen johdattelevalla kysymyksellä tai tehtävällä. Opiskelijat pohtivat kysymyksiä joko itsenäisesti tai keskusteluun kirjoittaen. Sen jälkeen kävimme kappaleen ydinasiat läpi diaesityksen avulla niin, että jaoin dioja omalta näytöltäni ja kerroin asioista samalla. Opiskelijat pystyivät kirjoittamaan samalla itselleen muistiinpanoja. Diojen lisäksi jaoin näytön avulla oppikirjan havainnollistavia kuvia ja kaavioita. Tunteihin sisältyi myös opiskelijoiden itsenäistä työskentelyä. He kirjoittivat tehtävien vastauksia Teamsin keskusteluun sovittuun kellonaikaan mennessä, jonka jälkeen kommentoin vastauksia ja kävimme ne läpi yhteisesti.
Kokeilimme muutamalla kerralla myös pienryhmätyöskentelyä. Maarit loi opiskelijoille rinnakkaisia kokouksia, joissa he pääsivät keskustelemaan pienemmässä porukassa. Pystyin myös itse vierailemaan pienryhmissä ja kuuntelemaan opiskelijoiden keskusteluja. Osa ryhmistä keskusteli aktiivisesti, mutta kaikki opiskelijat eivät kokeneet etänä tapahtuvaa pienryhmissä puhumista luontevaksi. Pienryhmissä oli kuitenkin mahdollista kommunikoida myös kirjoittaen ja osallistua sitä kautta. Kävimme pienryhmätehtävät läpi aina yhteisesti ja kaikki saivat silloin kuulla vastauksia. Eräässä pienryhmässä hyödynnettiin ulkopuolista Padlet-verkkoalustaa, josta sain opiskelijoiden kokoamat vastaukset näkyviin jakamalla oman näyttöni. Kokeilin myös muutamia muita yhteisen työskentelyn muotoja. Teimme esimerkiksi kirjan kappaleen lisämateriaalien tietovisoja yhteisesti siten, että opiskelijat saivat ehdottaa vaihtoehtoja. Tarkastelimme myös nettisivustoja ja vanhoja yo-kokeita jaetun näytön avulla.
Terveystiedon didaktiikan kurssilla korostettiin sitä, että olisi tärkeää tutustua opetettavaan ryhmään ja valita menetelmät juuri heidän oppimistaan tukeviksi. Etäopetuksessa opiskelijoihin ei kuitenkaan pääse tutustumaan samalla tavalla kuin lähiopetuksessa. Yhteiseen keskusteluun osallistuminen on vähäisempää ja kaikki opiskelijat eivät halua puhua mikrofoniin. Opiskelijoilla oli kuitenkin aina myös mahdollisuus kirjoittaa kommenttinsa keskusteluun ja tätä ominaisuutta hyödynnettiinkin melko hyvin. Onneksi pystyin pitämään omat opetuskertani peräkkäin, sillä viikkojen edetessä opiskelijoiden nimet tulivat tutuiksi ja heitä oppi tuntemaan jonkun verran. Huomasi esimerkiksi, ketkä ovat aktiivisimpia ja osasi jo odottaa tiettyjen henkilöiden vastauksia. Opiskelijat myös mielestäni avasivat mikrofonejaan useammin opetusten edetessä, eli yhteisöllisyyttä on mahdollista luoda etänäkin. Opiskelijoilla oli joka tunnilla mahdollisuus antaa palautetta ja pystyin valitsemaan opetusmenetelmiä sen mukaan. Enemmistö toivoi itsenäistä työskentelyä ja sitä olikin eniten. Osa piti pienryhmistä ja siksi niitäkin oli välillä, jotta jokaiselle olisi mieluisia tapoja.
Pidimme Maaritin kanssa palautekeskustelun aina heti opetuksen jälkeen Teamsissa. Tuntien välillä viestittelimme sähköpostilla. Maarit osallistui välillä myös opetusten aikana ja pystyi auttamaan teknisissä asioissa, kuten pienryhmien muodostamisessa. Yhteistyö oli mielestäni koko ajan helppoa ja luontevaa etänäkin.
Etäopetuksessa on varauduttava teknisiin haasteisiin ja myös omien opetuksieni aikana eteen tuli ongelmia Teamsissa sekä nettiyhteyksissä. Ongelmista selvittiin luovien ratkaisujen avulla, vaikka välillä tuli ylimääräisiä taukoja. Suurin osa opetuskerroista sujui ilman teknisiä ongelmia.
Kaiken kaikkiaan opetusharjoittelun tekeminen etänä oli mielenkiintoista ja kehittävää. Kunhan tekniset asiat toimivat, opetus on sujuvaa ja on helppo siirtyä osiosta toiseen. Sain varmuutta etäopetuksen järjestämiseen sekä terveystiedon oppiaineen opettamiseen. Tein osan harjoittelusta myös terveystiedon lähiopetuksessa ja pystyin vertailemaan toteutusten eroavaisuuksia. Vaikka eroja on, pohjimmiltaan opetus oli hyvin samankaltaista ja samoja tuntisuunnitelmia pystyi hyödyntämään pienillä muokkauksilla.
Ohjaavan opettajan kokemuksia
Olen toteuttanut terveystiedon opetusta etänä nyt jo pidempään. Minulla on opetusryhmiä, jotka koostuvat useissa toimipisteissä opiskelevista opiskelijoista. Heille videovälitteinen etäopetus on lähtökohtaisesti ainoa mahdollinen tapa voida osallistua opetukseen.
Etänä tapahtuva opetus edellyttää opettajalta tarkkaa ja huolellista suunnittelua, ja siinä on tärkeää myös valmistautua teknisiin haasteisiin. Mutta kuten Heini totesi, niistä selvitään luovilla ratkaisuilla. Opettajalla on tärkeää olla takataskussa valikoima menetelmiä, joilla opetus mahdollistuu, vaikka yhteyksissä olisi jokin häiriö.
Etänä tapahtuvassa opetuksessa on kuitenkin monia hyviä puolia. Sen avulla mm. mahdollistetaan osallistuminen etäisyyksistä huolimatta. Lisäksi, jos opiskelija ei jostain syytä voi osallistua jollekin opetuskerralle, hän voi kuunnella tunnin nauhoituksen jälkikäteen.
Opettajaharjoittelijat elävät tällä hetkellä varsin ainutkertaista aikaa. He tekevät opetusharjoituksiaan etänä. Heinin kokemuksista on huomattavissa onnistumisen tunteita ja ohjaavana opettajana minun oli ilo seurata, miten viiden viikon aikana yhteisöllisyys alkoi rakentua välimatkasta huolimatta. Huolelliset tuntisuunnitelmat toivat tunteihin (3 oppituntia illassa) rytmin ja johdonmukaisesti etenevän punaisen langan. Voisinkin ajatella, että kun asioihin suhtautuu avoimin mielin, niin niistä rakentuu hyviä ja toimivia kokonaisuuksia.
Kirjoittajat
KM-opiskelija Heini Siltanen ja LitT, lehtori Maarit Marttila
