Verkko-opetusmateriaalin suunnittelu
Verkko-opetus ja -materiaali vaatii suunnittelua, mutta palkitsee lopputuloksessa. Suunnittelu kannattaa tehdä ennen kuin lähdet toteuttamaan opetusta verkkoon.
Pedagoginen käsikirjoitus on apuväline, joka auttaa hahmottamaan kurssin rakenteen ja eri kokonaisuuksien ja asioiden yhteydet. Se tukee kurssin vuorovaikutuksen ja toimintamuotojen sekä ohjauksen, materiaalien ja arvioinnin suunnittelua tekemällä eri osa-alueet ja vaiheet näkyviksi.
Tarkistuslistan avulla voit varmistua siitä, että olet huomioinut vähintään perusasiat laadukkaan ja toimivan verkkomateriaalin tuottamisessa. Kaikki taidot – niin myös verkko-opettajuus – vaatii rohkeaa kokeilua ja kokemuksesta oppimista. (linkki)
Käsikirjoituksen valmistelu
Tarkista, että olet huomioinut seuraavia asioita:
- Opintojakson sisältö sekä tekniset ja pedagogiset ratkaisut tukevat osaamistavoitteiden saavuttamista.
- Opiskelijaa motivoivia tehtäviä on käytetty monipuolisesti. Tehtävänanannot ovat ymmärrettäviä ja ne ohjaavat opiskelijan työskentelyä. Tutustu aineistoon tästä linkistä.
- Miten visuaalisuudella voi edistää oppimista. (Materiaali tulossa).
- Mitä tulee huomioida tekijänoikeuksista ja saavutettavuudesta verkko-oppimateriaalia tehtäessä. Tutustu aineistoon tästä linkistä.
- Millaisia valmiita materiaaleja on käytettävissäni. Tutustu aineistoon tästä linkistä.
- Opettajalla ja opiskelijoilla on mahdollisuus keskinäiseen vuorovaikutukseen ja yhteisölliseen tekemiseen.
- Arvioinnin toteutus, kohteet ja muodostuminen löytyvät opintojaksokuvauksesta.
Käsikirjoitusmalleja
Selkeän rakenteen ja vaiheistamisen avulla osallistujan on helpompi hahmottaa opintojen kokonaisuus, ydinsisällöt, opetuksen eteneminen ja kulku. Loogisen tarinan verkko-opetukseen muodostavat koulutuksen rakenteen määrittely ja vaiheistaminen ydinsisällön mukaisiin osiin.
Pedagogisen käsikirjoituksen mallivaihtoehtoja on useita ja alla on esitelty ns. Salmonin malli, jota on sovellettu paljon verkko-opetusta toteutettaessa. Malli on suunniteltu ohjattuun verkkototeutukseen, mutta sitä voi soveltaa myös opetuksen hybridimalliin.
Saatavuus ja motivaatio: Tärkeintä ensimmäisessä vaiheessa on se, että opiskelijoilla on pääsy oppimisalustalle ja he kokevat opiskelun motivoivana. Tässä kohtaa vastuuopettajan rooli ja johdatus on erittäin tärkeää.
Sosiaalistuminen: Toinen vaihe keskittyy opiskelijan identiteetin rakentamiseen ja ryhmäytymiseen. Opettajan on tarpeen luoda opiskelijoiden kesken puitteet, joilla he pääsevät tutustumaan omaan mikroyhteisöönsä, löytävät vertaisoppijat, joiden kanssa ryhmäytyä, ja ymmärtävät kokonaisuudessa miksi digiryhmäytyminen on tarpeen.
Tiedonvälitys: Mallin kolmannessa vaiheessa keskitytään tiedonvaihtoon, substanssitiedon sisäistämiseen ja vertaisoppimiseen.
Tiedon rakentaminen: Neljännessä vaiheessa edetään itsenäistä tiedontuotantoa, kriittistä ajattelua, pohtimista ja tiedon soveltamista vaativiin tehtäviin. Tyypillinen verkkokurssien ”ongelma” onkin se, että tämän tyylisiä tehtäviä esitellään liian varhaisessa vaiheessa oppimisprosessia, varsinkin jos on kyse opintojen alkuvaiheisiin sijoittuvista kursseista.
Kehittyminen: Viimeisessä vaiheessa voi olettaa, että opiskelijat ovat valmiita työskentelemään oppimisryhmänsä kesken kutakuinkin itsenäisesti ja soveltaen aiemmissa vaiheissa oppimaansa. Tässä kohtaa kannattaa myös harkita oppimisen metatietojen tarjoamista ja oppimisen reflektointia.