Myönnän heti, olin alkuun hiukan vastahakoinen ja vanha jäärä. Tai ainakin jäärä. Ajattelin, että taasko yksi uusi työkalu ja yksi uusi viestinnän väline, jossa tapahtuvaa liikehdintää pitäisi ehtiä seuraamaan. Joku voisi jopa vaatia osallistumaan. Kollega oli alkanut puhua Teamsin käytöstä ja minä aioin vastustaa hiljaisesti.
Vastarintani alkoi kuitenkin murentua nopeasti, kun huomasin konkreettisesti miten nopeasti saan asioita ohjelman kautta hoidettua, miten helppoa on jatkaa keskustelua työkavereiden kanssa ja miten kynnys ottaa yhteyttä tai kysyä apua madaltuu kun siirryimme sähköpostista Teamsiin. Vuorovaikutuksen lisääntyminen on lisännyt suoraan myös työssä viihtyvyyden määrää.
Positiivista on mielestäni myös se, että kaikki keskustelut säilyvät yhdessä paikassa eikä niistä tarvitse häiriintyä silloin kun ei itse halua. Teamsin ilmoitukset on helppoa kytkeä pois päältä ja päättää milloin keskusteluja tai tiimejään käy katsomassa ja milloin on tavoitettavissa. Sähköpostiin verrattuna vuorovaikutus on jollakin tavalla suorempaa ja parhaimmillaan toki reaaliaikaisesti tapahtuvaa. Teamsista on tainnut tulla ainakin yhden somettoman some!
Vastustukseni murruttua aloitin kommunikoimalla yhden kollegan kanssa (terveisiä Villelle!) yhteisistä ja ajankohtaisista työasioista, jatkoin osallistumalla kokouksiin Teamsin välityksellä, seuraamalla koulutustallenteita ja harjoittelemalla oman tiimin rakentamisen opiskelijaryhmän kanssa käytettäväksi. Nyt olen jo vakuuttunut hyödyistä, joita Teams tarjoaa juuri opetustyöhön. Uuden vuosikymmenen alkajaisiksi oma yhteiskunnallisten ja taideaineiden aineryhmämmekin vihkiytyi Teamsin yksinkertaisiin saloihin ja sen jäsenet saavat, ja toivottavasti ottavat, yhteyden toisiinsa aiempaa useammin ja monimuotoisemmin tavoin. Kokeile sinäkin!
