Blogikirjoitus on osa TAMK:n järjestämään Opetushallituksen koulutukseen Oppimisprosessin muotoilu ja tekoäly. Yhtenä koulutuksen tehtävänä opettajat kertovat kokemuksiaan tekoälyn mahdollisuuksista opetuksessa ja jakavat omia kokemuksiaan siitä, miten tekoäly voi tukea oppimista ja opettajan työtä käytännön tasolla.
Kun ryhdyin suunnittelemaan uutta oppimateriaalia tekoälyn avulla, tavoitteeni oli aluksi vain tehostaa työnkulkua. Huomasin kuitenkin nopeasti, että tekoäly ei ainoastaan nopeuta tekemistä – se auttaa jäsentämään ajatuksia, selkiyttämään rakenteita ja tuottaa vaihtoehtoja, joita en olisi itse heti keksinyt. Opetan IT-tukihenkilöitä, ja ala on jatkuvassa muutoksessa. Siksi oli tärkeää löytää tapa rakentaa materiaalia, joka on selkeää, ajantasaista ja eritasoisille opiskelijoille saavutettavaa.
Tekoäly osoittautui erinomaiseksi sparrauskumppaniksi. Kun annoin sille hyvin laaditun kehotteen – roolin, kohderyhmän, tavoitteen ja toivotun tyylin – sain nopeasti käyttökelpoisia ehdotuksia. Tämän ansiosta sain nopeasti rungon, jota pystyn itse hiomaan toimivammaksi.
Tehtävää aloittaessa huomasin selkeän muutoksen. Tekoälyn kanssa toimiessa en aloita tyhjältä sivulta. Sen sijaan siirryn oppimateriaalin tuottajasta valmentajaksi ja laadunvarmistajaksi. Tekoäly on hyvänä apuna luonnostellessa, ja minä muokkaan ne tarpeisiini sopiviksi. Tämä vapauttaa aikaa, opiskelijoiden tukemiseen, keskusteluun ja ohjaukseen.
Iterointi osoittautui tärkeäksi työkaluksi. Ensimmäinen versio on harvoin paras, mutta jatkuva kysyminen, tarkentaminen ja vaihtoehtojen pyytäminen vievät aina uudelle kierrokselle eteenpäin. Tämän myötä opin myös dokumentoimaan omaa työskentelyäni selkeämmin. Tekoälyn hyödyntäminen rohkaisi myös luovuuteen. Se ehdotti näkökulmia, joita en olisi itse heti huomioinut, ja auttoi esittämään monimutkaisia asioita ytimekkäästi. Esimerkiksi kyberturvallisuuden perusperiaatteiden tiivistäminen opiskelijaystävälliseen muotoon oli huomattavasti nopeampaa tekoälyn kanssa kuin ilman sitä. Sen avulla myös monimutkaiset käsitteet, kuten salausmenetelmien vertailu, oli mahdollista muotoilla selkeään opetukselliseen muotoon.
Tulevaisuudessa haluan syventää tekoälyn käyttöä vielä pidemmälle. Aion kokeilla roolipohjaisia kehotteita – esimerkiksi “toimi kyberuhka-analyytikkona”. Myös tekoälyllä tuotetut visuaaliset esitykset ja tiivistelmät kiinnostavat, sillä ne voivat tukea erityisesti visuaalisia oppijoita.
Kaiken tämän keskellä yksi asia kuitenkin korostui: tekoäly ei korvaa opettajaa. Se ei tunne opiskelijoita, heidän taustaansa, oppimisen esteitä tai vahvuuksia. Mutta se on erinomainen apuri, joka vapauttaa aikaa juuri näiden asioiden huomioimiseen. Parhaimmillaan tekoäly vahvistaa opettajuutta ja tuo opetukseen selkeyttä, rytmiä ja rakennetta.
Tekoälyn hyödyntäminen oppimateriaalin suunnittelussa ei siis ole vain tekninen ratkaisu, vaan uudenlainen tapa ajatella omaa työtä. Se kannustaa avoimuuteen, kokeiluun ja jatkuvaan parantamiseen. Ja mikä tärkeintä – se antaa mahdollisuuden tehdä oppimisesta sujuvampaa, saavutettavampaa ja selkeämpää sekä opettajalle että opiskelijoille.
Hannu Kylkilahti, tieto- ja viestintätekniikan tuntiopettaja
Tekstin suunnittelussa käytetty Microsoft Copilotia.
Kuva: Nanobanana Pro 2026. Kehote ”Tee kuvan henkilöstä kybertuvallisuuteen vakavasti suhtautuva asiantuntija, joka toimii keskiaikatvistillä puvustuksella ja keskiaikaan sijoitetussa toimistossa. Sulkakynä ja ajan henkeen sopiva kalustus. Cinematyyppinen 8K kuva.”.
