Lähiopetuksesta etäopetukseen

by Laura-Leena Leiwo

Jättimäinen digiloikka on saanut meidät pohtimaan opetustamme uudelleen. Siirtyminen lähiopetuksesta etäopetukseen ei tapahdu normaalistikaan hetkessä ja nyt siihen piti ryhtyä oikeastaan yhdessä yössä. Suomalaiset opettajat ovat suurimmalta osin selvinneet hienosti ja useimmassa koulussa tähän on annettu myös tarvittavat välineet ja koulutus. Jättimäistä loikkaa kuvaa hyvin se, että Tampereen kaupungin toisen asteen koulutuksessa Teamsin käyttö on lisääntynyt muutaman viikon sisään 952 prosenttia.

Sekä opettajan että opiskelijan on syytä nyt muistaa, että etäopetus ei tarkoita itsenäistä työskentelyä, vaan oikeasti etänä tapahtuvaa opetusta, johon kuuluu myös vuorovaikutus opiskelijan ja opettajan välillä. Vuorovaikutukseen on olemassa monia eri välineitä, myös paljon ilmaiseksi netissä olevia työkaluja. Yleensä koulutuksenjärjestäjä on myös maksanut tämänkaltaisista välineistä, mutta niiden käyttö on voinut tähän saakka olla melko vähäistä. Nyt jos koskaan niille on kysyntää!

Hyvän etäopetuksen kriteerit ovat pitkälti samoja kuin hyvän lähiopetuksenkin kriteerit, mutta niitä pitäisi noudattaa hiukan tarkemmin. Opetuksen tulisi olla hyvin suunniteltua, tosin tässä maailmantilanteessa siihen ei kauheasti aikaa jäänyt. Hyvä suunnittelu auttaa opettajaa omassa työssään ja helpottaa sekä omaa että opiskelijoiden työtaakkaa. Hyvin suunniteltu on ihan oikeasti puoliksi tehty. Hyvään suunnitteluun kuuluu myös tavoitteiden asettaminen ja niiden kertominen opiskelijalle. Opiskelijan työtä helpottaa myös se, että opettaja kertoo selvästi, miten kurssi etenee. Missä vaiheessa tulee isompia palautettavia töitä? Milloin nähdään virtuaalitunnilla? Mitkä oppitunnit on varattu itsenäiseen työskentelyyn? Opettajan kannattaa varautua myös siihen, että opiskelijat kaipaavat enemmän ja selkeämpiä ohjeita kuin lähiopetuksessa, koska opettajalta ei ole yhtä helppo kysyä. Mitä selkeämmät ohjeet, sitä vähemmän opettaja joutuu vastailemaan lukuisiin viesteihin.

Etäopetuksessa vaaditaan vielä enemmän opiskelijan motivointia kuin lähiopetuksessa. Oppitunnit ja tehtävät pitää olla niin mielenkiintoisia, että opiskelijan on mielekästä seurata opetusta ja tarttua tehtäviin. Opiskelijan rooli etäopetuksessa muuttuu. Hiljainen opiskelija luokassa onkin etäoppitunnilla yhtäkkiä täysin näkymätön. Miten tällaisenkin opiskelijan saa pysymään kurssilla mukana? Isojen ryhmien virtuaalioppitunneilla on yksittäisen opiskelijan todella helppo olla vain näennäisesti mukana. Kannattaisiko miettiä esimerkiksi pienryhmiä, joissa opettaja on itse mukana? Pitääkö koko ryhmän olla aina virtuaalitunnilla mukana vai voisiko kurssin suunnitella niin, että tapaamiset pidettäisiin pienemmällä porukalla? Myös kahdenkeskiset, lyhyet juttutuokiot kunkin opiskelijan kanssa viestitellen tai soitellen ovat hyvä tapa pitää myös hiljaisemmat ja motivaation puutteesta kärsivät opiskelijat mukana opetuksessa. Suunnittele kahdenkeskiset tapaamiset kuitenkin oppituntien ajaksi, muuten oma työmääräsi saattaa karata käsistä.

Etäopetettavaa kurssia suunnitellessa kannattaa pitää mielessä vaihtelevuus. Käytä hyödyksi erilaisia netistä löytyviä työkaluja esimerkiksi kyselyjen ja testien tekemiseen, videon pätkien näyttämiseen ja virtuaaliseen yhteistyöhön. Teetä kurssin eri vaiheissa erilaisia tehtäviä ja hyödynnä myös ryhmäkeskustelut ja yhteisten dokumenttien muokkaaminen. Myös virtuaalioppitunnin rytmittäminen vaihtelevaksi on tärkeää. Aika harva meistä jaksaa kuunnella lähiopetuksessakaan 75 minuutin mittaista luentoa keskittymisen herpaantumatta ja vielä hankalampaa se on virtuaalisesti. Oppitunnilla olisi siis hyvä olla selkeä ja vaihteleva rakenne, joka voi sisältää virtuaaliluennointia, keskustelua, ryhmätöitä ja tehtävien tekemistä. Jos opetettava asia vaatii pidempää luennointia, on hyvä videoida luento etukäteen ja antaa opiskelijoille tehtäväksi katsoa se ennen virtuaalitapaamista. Tällöin opiskelija voi laittaa opettajan välillä tauolle ja keittää vaikka kahvit. Mahdolliset kysymykset voi esittää virtuaalitapaamisessa tai viestein.

Monia opettajia mietityttää etäopetuskurssin arviointi ilman isompaa koetta ja päättöviikon tuomaa mahdollisuutta testata kaikkea opittua. Formatiivista arviointia voi etäopetuksessa tehdä melko helpostikin luomalla oppimisympäristöön kyselyjä, pyytämällä opiskelijoita tekemään itsearviointia tai teettämällä vertaisarviointia, johon moni oppimisympäristö antaa hyvät mahdollisuudet. Summatiivista arviointia tarvitaan tietenkin myös ja nyt on hyvä hetki uudistaa perinteisiä kokeita. Erilaiset oppimisalustat tarjoavat aikarajallisia koetyökaluja, mutta internetin käyttöä on mahdotonta kokonaan kieltää tiukoillakaan aikarajoituksilla. Koe kannattaakin suunnitella niin, että opiskelija saa käyttää kaikkea mahdollista saatavilla olevaa materiaalia. Tämä vaatii kyllä opettajalta kekseliäisyyttä, mutta useimmiten arvosanat tällaisissa kokeissa ovat hyvin samankaltaisia kuin sellaisissa kokeissa, joissa ei saa käyttää mitään lisämateriaalia.

Etäopetusta kannattaa hyödyntää myös erilaisiin kokeiluihin, mikäli oma jaksaminen siihen riittää. Olisiko nyt hyvä hetki teettää isompaa monialaista projektia ja ohjata sitä kollegan kanssa yhdessä? Lukujärjestys ja poissaolojen seuranta rajoittavat tekemistämme lähiopetuksessa, mutta voisiko niistä tällaisessa tilanteessa joustaa.

Etäopetus antaa meille paljon mahdollisuuksia ajatella asioita uudelleen ja uudella tavalla. Kuitenkin meidän täytyy pitää mielessä sekä oma että opiskelijoiden jaksaminen. Kannattaa karsia kurssisisältöjä, sen verran kuin pystyy opetussuunnitelman toteutumista vaarantamatta, ja muistaa, että joka tunti ei virtuaalisestikaan tarvitse olla loppuun asti hiottu show. Jokaisella oppitunnilla ei tarvitse edes olla oikeasti yhteydessä opiskelijoihin, jos kurssin aikataulu ja askelmerkit on yhdessä sovittu. Suunnittele ja ohjeista hyvin ja hyödynnä joku oppitunti vaikka kevään etenemisen tarkasteluun!

Lue myös